Miltä tuntuu?

Torstai 4.3.2010 klo 21:55 - Enkelikello

Miltä nyt tuntuu?

Tuntuu kuin kaiken yllemme olisi laskeutunut tiheä harmaa verkko joka painuu aina vain alemmaksi ja alemmaksi.  Verkon alle on jäänyt ihmisiä, kokonaisia seutuja ja maanosia.

Kun verkko kiristyy tarpeeksi, syntyy sekasortoa. Maa liikkuu, rakennukset sortuvat, meret muuttavat suuntaansa ja ihmiset hukkuvat. Verkon reunat vedetään yhteen, muodostuen suureksi palloksi joka viskataan avaruuteen.

Tässä ajassa liikkuu harmaita verkkoja jotka sekoittavat meidän elämäämme. Verkkoja tulee yllättäviltä tahoilta. Ikäviä tapahtumia, ilkeitä sanoja, suurta epäluuloisuutta, syyttelyä ja kärsimättömyytä. Ilmassa liikkuu epämääräistä väsymystä ja juurettomuuden tunnetta. Tuntuu kuin ei saisi oikein otetta, tästä ajasta.

Ihmiset käyttäytyvät kärkkäästi ja ovat puolustusasemissa, aivan kuin peläten että heiltä viedään jotain tärkeää pois.  Tosiasiassa heiltä ollaankin viemässä vanhoja kaavoja ja tottumuksia pois. Olemme vain niin mukavuuden haluisia (ainakin minä) ja tottumus on toinen luontomme, että muutokset tuntuvat epämukavilta.

Valon ja varjon häilyvä taistelu jokapäiväisessä elämässämme. Kysymme päivittäin että miten tähän on jouduttu. Miksi tapahtuu niin paljon suuria onnettomuuksia.  Epätietoisuus siitä mitä tapahtuu seuraavaksi, mitä näkevät lapsemme ja lasten lapsemme. Näkevätkö he mitään.

Mitä jätämme heille?  Annammeko perintönä muhkean pankkitilin, "arvokasta" tavaraa pullistelevat kaappimme. Vai mitä?
Usein annamme heille omat pelkomme, sukuriitamme ja uskomuksemme perintönä.  Vuodesta toiseen,sukupolvesta toiseen.

Meidän tehtävämme on tehdä tähän päätös. Vapautetaan heidät vuosisatoja kuljettamistamme lupauksista ja teoista. Annetaan heille oma elämä.

 Äiti Maa ja Isä Taivaan. Onnellisuuden olla Ihminen.

 Ajassa tapahtuu paljon outoja asioita. Meitä ravistellaan oikein kunnolla heräämään. Vanhat valtaa pitävät pudotetaan, arvot laitetaan puntariin, se mihin ennen uskottiin sokeasti, ei enää olekaan varmaa. Rahan maailma murenee hiljalleen.  Epävarmuus omasta jaksamisesta nousee.

En ole kuitenkaan huolissani vaikka maailman pyörteistä katselenkin. Jostakin syystä on hyvin rauhallinen tunne siitä että kaikella on tarkoituksensa. 

Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu oikealla hetkellä, oikeita ratkaisuja. Opettelen kärsivällisyyttä edelleenkin, kaiken ei tarvitse tapahtua heti. Maailmojen ajassa ei ole sekuntia eikä minuuttia, siellä vain on nyt hetki.  Nyt hetki on kaikista vaikein. Paljon helpompaa on olla menneessä tai tulevassa. Kuitenkin ainoa hetki missä me olemme elossa on NYT hetki.

 Siirretään sitä harmaata verkkoa kauemmaksi, nostetaan katseemme ylös. Näet auringon paisteen ja pilvien leikin. Kohtaat ystävällisesti hymyilevän ihmisen, ihmisen joka tuo hyvää mieltä pitkäksi aikaa.  Kuuntele miten kevät odottelee jo malttamattomana, pikkulinnut kertovat sen heti kun aurinko pilkistää.

Kuuntele itseäsi ja ole aito oma itsesi. Rakennat valoverkkoa ympärillesi ja nostat sen ylemmäksi. Luota siihen että verkkosi kantaa ja valaisee. Sinä olet tähti verkossasi, loista siis.

 

Miltä sinusta nyt tuntuu?

Ehkä hiukan paremmalta kuin hetki sitten.

Minusta ainakin tuntuu oikein hyvältä juuri NYT.

Kevään aurikon tekee hankille miljoonia timantteja ihailtavaksemme. Katso ja liitä ne Onnellisuuden valoverkkoosi. 

Hymyillään kun tavataan!

Leena Enkelikello